Mieltä kaivelemassa

Olen tunnetusti kaikissa trendeissä vähän jäljessä. Ei siis ihme, että sain aikaiseksi tarttua muutamiin viime vuosien hypetetyimpiin pseudobisnespsykologisiin opuksiin vasta viime kuukausien aikana. Lukukokemukset olivat miellyttäviä, ja niistä jäi myös jotain käteen. Kirjoista kaksi käsitteli erityisesti muutosta eri näkökulmista, mutta teema liittyi jossain määrin myös kolmanteen.

Lukemani kirjat olivat Malcolm Gladwellin Blink ja Leimahduspiste (The Tipping Point) sekä Chip & Dan Heathin Switch. Kaikki edustavat sitä kepeästi ja vähän löysästi kirjoitettua, runsain anekdootein höystettyä ja yksinkertaistettua ”yhden asian genreä” jossa otetaan jokin tietty hypoteesi tai toimintamalli ja selostetaan sitä juurta jaksain. Kirjat ovat sopineet mainiosti viimeaikaisiin mielentiloihin – maailma näyttäytyy yksinkertaisempana, lukukokemus on miellyttävä ja usein hauska ja asiat eivät ole ylivoimaisen vaikeita myöskään neljän tunnin yöunien ja jatkuvien keskeytysten raskauttamille aivoille. Kirjoista jää silti jotain käteenkin, ja monet asiat linkittyvät muualla luettuun ja koettuun.

Kirjoista vähiten vaikuttava oli Blink. Lukemisestakin on jo jokunen kuukausi ja kirja on lähtenyt jo kiertoon, joten en voi kovin syvällistä analyysia siitä antaa. Aivojen hämmästyttävää yksinkertaistamiskykyä ja tapaa tehdä päätelmiä jo ennen asioiden tietoista käsittelyä käsittelevä kirja oli sinänsä mielenkiintoinen. Kirjassa häiritsi lähinnä se, että se oli monella tapaa kulunutta asiaa: yli puolet kirjan esimerkeistä olivat moneen kertaan kuultuja, vaikkapa orkesterien sokkovalinnoista otettu esimerkki (naisten ja ei-valkoihoisten määrä alkoi kasvaa orkestereissa radikaalisti kun sokkokuuntelu otettiin käyttöön). Kirja ei myöskään tarjonnut kovin syvälle menevää pohdintaa aiheesta, mutta muistutti kuitenkin hyvin siitä kuinka tiedostamattomasti muodostamme mielipiteitämme. Toisaalta ilahduttavasti pohdittiin myös sitä, miten tätä kykyä voidaan toisaalta hyödyntää tilanteiden nopeassa analyysissä ja toisaalta ”kouluttaa” – tiedostamattomista arvotuksista on mahdollista päästä eroon altistamalla aivot vastakkaisille esimerkeille. Eräänä esimerkkinä tarjottiin sitä, että yksinkertaisessa kasvo-sanatestissä afroamerikkalaisiin valkoisia useammin liitetyistä negatiivisista arvotuksista päästiin eroon yksinkertaisesti katselemalla vaikkapa urheilukilpailuja, joissa afroamerikkalaiset menestyivät. Tämä muistuttaa myös Switchin (ja monen muun tahon) toistamasta yksinkertaisesta totuudesta: muuttamalla ympäristöä ja altistamalla itseäsi erilaisille mielipiteille tai arvotuksille myös oma käytöksesi ja ajatuksesi muuttuvat.

The Tipping Point oli Gladwellin kirjoista kiintoisampi. Siinä pohdittiin sitä pistettä, jossa hitaasti alkanut muutos lähtee vyörymään. Mitkä tekijät laukaisevat laajamittaisen muutoksen, missä vaiheessa muutaman avantgardistin erottautumiskeino leviää massamuodiksi, mitä vaaditaan että aiemmin vaarallisesta ympäristöstä tulee viihtyisä? Ympäristön vaikutus on tässä suuri – vaikka New Yorkin muutosta rikollisuuden pesästä siistiksi ja turistiystävälliseksi kaupungiksi on käsitelty paljon, kirjassa käytiin se läpi mielenkiintoisesta näkökulmasta. Oletuksena oli, että tietyt, yksinkertaiset muutokset riittivät käynnistämään lumivyörymäisen muutoksen – poliisien määrää lisättiin, mutta olennaista oli tehdä ympäristöstä vähemmän rikokseen houkuttava. Poliisien määrän lisäys itsessään ei riittänyt, vaan Gladwell esittää että nimenomaan kaupuginisien päätös keskittyä kirjaimellisesti siistimään ympäristöä – esimerkissä metroverkostoa – riitti aloittamaan muutoksen rauhallisempaan. Metrojen kanssa keskityttiin siihen, että junat pidettiin puhtaana töhryistä ja matkustajista karsittiin liputta matkustavat. Ensimmäinen muutos oli vahva signaali sille, ettei metrossa ollut lupa käyttäytyä miten tahansa, ja liputta matkustajista – niin pieni rike kuin kyseessä onkin – yllättävän suuri prosentti osoittautui pikkurikollisiksi tai potentiaalisiksi häiriköiksi. Heidän poisjäämisensä muutti koko metromatkan rauhallisemmaksi ja rohkaisi myös muita käyttäytymään hyvin.

Ympäristön muutos on eräs Switchin tärkeimpiä oivalluksia. Kirja käsittelee sitä, miten muutoksen voi saada aikaan – olipa kyseessä yksilö tai organisaatio – ja suodattaa nykykäsityksistä ja populaareista muutos-self-helpeistä yksinkertaistetun, helpon ja tehokkaan kuuloisen version. He kutsuvat muutoksen elementtejä pseudozeniläisen kuuloisesti Elefantiksi, Ratsastajaksi ja Poluksi. Elefantti on tiedostamaton minämme, se joka pitää motivoida mutta joka myös pysyy helposti suunnassaan. Ratsastaja on tietoinen minämme, se joka tekee listoja, laatii aikatauluja ja uskoo tänä uutenavuonna aloittavansa tupakkalakon. Ratsastajan ongelmana on ylianalyyttisuus sekä se, että muutoksen tavoitteen täytyy olla näkyvissä – muuten Ratsastaja jää helposti jumiin ajamaan ympyrää – tai antaa vanhasta polusta pitävän Elefantin viedä. Polku viittaa ympäristöön ja niihin muutoksiin mitä siinä voi tehdä. Yksinkertaiset muutokset ympäristössä voivat muokata käytöstä, kun ne poistavat turhia valintoja ja auttavat haluttuun suuntaan. Itse olen havainnut tämän paikkansapitäväksi – lähden aamulla pyörällä töihin vain, jos työvaatteet on pakattu reppuun ja lenkkivaatteet ovat valmiina. Pyykki lakkasi meillä kasaantumasta vessan lattialle kun luovuimme ajatuksesta yrittää aina viedä likavaatteet makuuhuoneen pyykkikoriin ja ripustimme vessaan toisen pussin pyykkiä varten.

”Polku” on myös se elementti, jota The Tipping Point monessa esimerkissään käsittelee. Leimahduspisteessä käsitellään myös ihmistyyppejä, jotka auttavat levittämään ideoita – eräässä mielessähän niin vaatteiden kuin ajatustenkin muodit ovat viruksia, jotka leviävät hyvin samankaltaisin periaattein. Ajatusten kantajissa on markkinoijia, jotka osaavat hypettää uutta asiaa tehokkaasti, tietäjiä jotka tietävät uusista ja paremmista keinoista ja jakavat sitä mielellään sekä idoleita, joiden käytöstä matkitaan. Kuitenkin myös ympäristö vaikuttaa merkittävästi muutokseen- olennaisesti se on Switchissä luonnostellun ”Polun” ilmentymä.

Kolmen kirjan viestit limittyivät sen verran, että jopa pari esimerkkiä olivat samoja. Mielenkiintoista mutta riittävän kevyttä ja nopealukuista: jättivät myös ehkä jotain korvan taakse.

Yksi ajatus artikkelista “Mieltä kaivelemassa

  1. Paluuviite: Sinnikkyydelle ja muutokselle « Virrassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s