Haalien, poisheittäen…

Seurailen netissä kahta hyvinkin erilaista blogikategoriaa: toisaalta erilaisia kulutushysteriaan liittyviä ”lifestyle-blogeja”, joiden pääosassa tyypillisesti ovat sisustaminen tai vaatteet, toisaalta erilaisia downsizingiin (vaan mikä olisi se suomenkielinen vastine), minimalismiin ja taloudenhallintaan keskittyviä sivustoja. Ne tarjoavat kukin omassa kategoriassaan jotain mielenkiintoista: edelliset arkipäivän estetiikkaa ja pientä todellisuuspakoa, jälkimmäiset kiinnostavia ajatuksia ja toisaalta välillä seitsemänpäivää-tyyppistä kauhistelunsekaista tirkistelyä: useimmat mielenkiintoiset tarinat niin minimalismista kuin talouden hallinnastakin kun alkavat tilanteesta, jossa vielä vallitsee kaaos.

Näiden kahden kategorian välistä ilmeistä ristiriitaa ei voi olla kuitenkaan havaitsematta. Välillä ihmettelen, kuinka on mahdollista että maapallolla on yhtäaikaisesti, samojen yhteiskuntien ja yhteiskuntaluokkien sisällä mahdollista elää kaksi toisistaan niin kaukana olevaa ajattelumallia. Hupaisaa on myös se, kuinka nämä kaksi elämäntapaa ovat monella tapaa tietoisia toisistaan: paatuneinkin shoppaaja muisti viime syksynä jollain tapaa joko osallistua tai kommentoida hetkellistä ”kuuden vaatteen kuukausi”-trendiä ja toisaalta useimmat downshiftaajat joutuvat jatkuvasti peilaamaan valintojaan tätä toista elämäntapaa vasten.

Etenkin ”minimalismi” monissa merkityksissään tuntuu nousseen suureksi trendiksi, kenties taantuman ja luottokriisien jälkimainingeissa. Uusia blogeja aiheesta syntyy kuin sieniä sateella, sadan tavaran haaste jatkaa kiertämistään ja printtimediakin on havahtunut ilmiöön muussakin kuin downshiftausmielessä. Lifestyle-blogien jatkuvasti kasvava määrä, kaupallistuminen ja puoliammattimaisuuteen liukuva ote pistää tosin tiukasti hanttiin – kulutusjuhla ei ole katoamassa minnekään.

Tällä hetkellä omaa elämäntilannettani lähempänä on tuo turhasta eroon pääseminen – kodin seinät eivät ole tästä laajenneet, ja tilaa tulee saada pian saapuvalle uudelle perheenjäsenelle. En silti jaksa pitää vaikkapa sadan tavaran haastetta muuna kuin hetkellisenä, toki enemmän marginaaliin iskevänä trendinä – mielestäni materiasta nauttimisessa ei ole itsessään vikaa, jos roskaa ei hanki jatkuvasti, ja ihmismielelle on normaalia pyrkiä kiinnittymään ihmisten lisäksi sekä paikkaan että tavaroihin. Saan sydämentykytystä kun lueskelen sen tapaisia kommentteja kuin ”en tarvitse vanhoja kirjeitä/valokuvia/muita muistoesineitä – muistoni eivät ole tavaraa”. En tiedä millaisia elefantteja nämä elämänsä puhdistajat ovat, mutta oma muistini ei ole niin hyvä ettei se tarvitsisi tukea. (Muutama kuukausi sitten olisin vastannut vakaasti etten ole koskaan harrastanut koskenlaskua. Äidin luona taannoin selattu valokuvakansio kuitenkin palautti mieleen hauskan koskenlaskureissun lukioajoilta, mukanaan paljon muistoja ihmisistä joiden olemassaoloa en olisi välttämättä muuten heti edes muistanut.)

Internetin tarjoama mahdollisuus keskustelun ja informaation polarisaatioon – kanssakäymiseen vain samanmielisten kanssa, jonka on todettu psykologistesti johtavan entistä suurempaan toiselle laidalle asettumiseen – onkin näissä kahdessa kategoriassa hyvin selkeästi näkyvillä. Ehkä eniten näiden kahden kategorian ristiriidat ovat mielessäni kuitenkin herättäneet mietintöjä trendin kestävyydestä – miltä tämä vuosikymmen näyttää viidenkymmenen vuoden päästä, ja mitä näistä kiivaista mielipiteistä on siihen mennessä enää jäljellä?

Vastaus riippuu tietysti paljon myös siitä, miltä maailma tuolloin näyttää. Sen kaltaista ennustetta en uskaltaisi antaa (antaisin paljon että löytäisin sen Maanviljelijä-lehden vuosisadan puolenvälin numeron jossa oli tehty ennustus maanviljelyksestä 50 vuoden kuluttua. DDT oli kuulemma hävittänyt kaikki tuhohyönteiset ja sadot viisinkertaistuneet) mutta varmaa on, että ajatusilmasto ehtii myllertyä siihen mennessä vielä muutamaan kertaan. Vuosikymmen tuntuu olevan sopiva aika aina yhdensuuntaiselle trendille – se mikä tästä vuosikymmenestä tekee hankalamman on useamman täysin vastakkaisen trendin rinnakkaiselo. Jos kullekin trendille ehtii tulla saturaatiopiste vuosikymmenessä ja sen jälkeen tulee palautusliike, miten käy kun kaksi vastakkaista trendiä tekevät saman yhtä aikaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s