Taantumassakaan kaikki mittarit eivät osoita alaspäin. Lähiaikoina olen bongannut kaksi hyvää uutista siitä, miten kauppa on jopa kasvanut viimeisen vuoden aikaan.
Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä on juttu ”10 tarinaa lamasta” jossa eri ihmisiltä kysytään, miten lama on heihin vaikuttanut. Joukossa on monia surullisia tapauksia, joissa myynti on loppunut kuin seinään tai väki odottelee lomautusta. Yksi poikkeus joukossa kuitenkin oli: kauppahallissa kauppa käy. Jutussa haastateltu lihakauppias totesi, että ihmiset laittavat enemmän ruokaa kotona ja ostavat mielellään sitä varten laadukkaita ruoka-aineita. Ja tottahan tuo: kotona kunnon ruoka-aineista tehty ateria kun maksaa reippaasti einestä vähemmän, maistuu paremmalta ja myös ravitsee paremmin.
Hesari tutki uusia kahviloita ja totesi, että kahvilat pitävät lamassa pintansa vaikka ulkona syönti vähenee. Vaikka ruokaa siis tehdään kotona, kotiin ei haluta jäädä kököttämään ja kahvilat voittavat. Helsinkiinkin on avattu lukuisia uusia kahviloita, ja niistä suurin osa pärjää mainiosti.
Myös luomuruoan tarjonta on lisääntynyt – ymmärtääkseni useitakin myymälöitä on avattu kevään mittaan, tuoreimpana mainitsemani Eat&Joy-maatilatori. Kasvava ympäristötietoisuus saa ihmiset valitsemaan luomua ja muutenkin parempia ruoka-aineita. Ja toivon mukaan vaikkapa kotimaiset juurekset ja vihannekset löytävät tiensä yhä useampaan pöytään, olipa se luomua tai ei – voittanee maussa ja ravintoarvossa 6-0 laman toisen voittajan, pikaruokalat.
Joko ehdit käydä maatilatorilla? Kävin tsekkaamassa eilen ja ainakin juustot ja ruispatonki olivat tosi hyviä!
Käväisin viime viikolla, olikohan päivä tai pari avajaisten jälkeen. Juustovalikoima oli tosiaan kiintoisa, ja juomapuolta riitti myös 🙂 Kasvikset näyttivät hyviltä, niitä tarttui mukaan muutama ja kokeilin lisäksi sitä ruispatonkia ja karjalanpiirakkaa. Piirakka oli muuten läheisen Cochonin leipomon tuotos ja paras mitä olen kaupasta koskaan ostanut. Hinta oli tyyriihkö, mutta taidan vastedeskin hakea moisen jos olen kaupungilla liikkeellä. Harvoin hymyilyttää niin kovasti kuin kyseistä tuotosta maistellessa, voita ei oltu säästelty 😛