Yleisesti ottaen virkamiestyö Espoossa on laadukasta ja luottamushenkilöitä kuunnellaan. Virkamieskunnassa on paljon asiantuntemusta ja halua venyä vähän parempaan kuin mitä odotettaisiinkaan. Aina toisinaan koneisto tuottaa kuitenkin käsittämättömiä sutkauksia, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ei ehkä täysin yllättävää, että näistä viimeisin liittyi pysäköintiin.

Taustalla on alkuvuodesta / viime kaudella Sanna Lauslahden (kok) tekemä varsin mainio valtuustokysymys autopaikoista ja niiden vaikutuksesta asuntojen hintoihin. Valtuustokysymyksessä pyydettiin selvittämään, voidaanko lisätä nykyistä enemmän joustoa autopaikkavaateiden kanssa, kun liike- tai muita tiloja muutetaan asumiskäyttöön, sekä voidaanko erityisesti uudisrakentamisessa erottaa autopaikan hinta asunnon hinnasta.

Kysymys tuli maanantaina 12.8 kaupunginhallituksen käsittelyyn. Nuivassa, hätäisen oloisesti laaditussa vastauksessa tyrmättiin täysin hintaerottelun harkintakin ja käytettiin perusteluna mm. väitettä, että Espoo on niin iso ettei täällä ole pulaa parkkitilasta. Kaupunginhallitus palautti viisaasti vastauksen yksimielisesti takaisin valmisteluun.

Alla vastauksen parhaita paloja sekä kommentit niiltä osin kuin vaikkapa matematiikkaa tai markkinatalouden lainalaisuuksia on hieman uudistettu. Vastaus ja kysymys ovat kokonaisuudessaan luettavissa Espoon sivuilla.

Jos autopaikkamäärästä joustetaan niin, että kaikille kiinteistön autoille ei ole riittävästi paikkoja, ylimääräiset autot pysäköidään paikkoihin, joissa ne voivat aiheuttaa vakavia ongelmia. Pahimmassa tapauksessa pelastustielle pysäköity auto voi estää pelastusajoneuvon pääsyn onnettomuuspaikalle. Tästä syystä autopaikkamääristä ei tule tinkiä ilman huolellisia selvityksiä.

Pelastustielle pysäköinnin ei tule estää parkkipaikkanormin tarkastelua. Pelastustielle pysäköinti ei ole sallittua, ja jos sille joku pysäköi, ratkaisu on sakotus, ei koko kaupungin laajuinen varmuusvarasto parkkipaikkoja.

Autopaikan hinnan erottaminen asunnon hinnasta

Autopaikkojen erikseen myyminen on nykyisinkin mahdollista, jos rakennuttaja niin haluaa ja autopaikkaosakkeilla on kysyntää. Autopaikan hinnan eriyttämisellä ei kuitenkaan vaikuteta asuntojen hintaan, koska asuntojen hinnat määräytyvät markkinoilla.

Autopaikan hinnan erottamisesta seuraa pahimmillaan, että asunnon hinta ei laske yhtään, vaan ostaja joutuu maksamaan vielä autopaikan hinnan verran lisää.

Tämä on markkinatalouden toimintaperiaatteiden vastainen johtopäätös. Autopaikan hinnan eriyttäminen vaikuttaa asuntojen hintaan, koska markkinoilla toimijat ovat ihmisiä jotka ottavat huomioon eri tekijät (kuten merkittävät ylimääräiset kustannukset autopaikasta) huomioon kokonaismaksukykyään laskiessaan. Yhtä lailla voisi väittää, että asuntolainan takaisinmaksuajan muutos tai valtion omistusasumisen tuki ei vaikuta asuntojen hintaan, koska asuntojen hinnat määräytyvät markkinoilla.

Toki hinta voi joillain alueilla nousta samalle tasolle kuin parkkipaikan kanssakin. Tämä johtuu siitä, että ko. alueelle on paljon tunkua, ja nykyinen korkein hinta vastaa sinne haluavien korkeinta maksukykyä, mutta asukkaat eivät todellisuudessa tarvitse autoa (esim. metroasemien luona). Toisilla alueilla tämä puolestaan voi alentaa asuntojen hintaa merkittävästikin.

Meidän ei tule kuitenkaan suojella tällaisia varakkaita, selvästikin autopaikkaa tarvitsemattomia asukkaita itseltään. Hekin osaavat käyttää laskinta. Sen sijaan normin höllentämisellä voidaan vaikuttaa asuntojen rakentamishintaan, joka voi laskea asuntojen myyntihintaa etenkin järkevässä kilpailutilanteessa, ei yksittäisen rakennusliikkeen asemanseutumonopolissa. Myös alueen kokonaisviihtyvyys ja joukkoliikenteen houkuttavuus kasvaa, kun parkkinormi ei estä järkevää tilankäyttöä joukkoliikennekeskittymien lähellä.

Osakkeina myytävät autopaikat ovat joissain tapauksissa päätyneet muiden kuin asunto-osakeyhtiön osakkaiden omistukseen, jolloin ne eivät ole enää asukkaiden käytettävissä.

Hirvittävää! Pyhäinhäväistys! Joku KIERTÄÄ parkkinormia!

Palataanpa asialinjalle: Tällainen marginaalinen tapaus ei voi estää asian järjellistä tarkastelua. Sillä, onko parkkipaikka taloyhtiön ulkopuolisella henkilöllä tai taloyhtiön sisällä, ei ole mitään väliä sille henkilölle, joka paikan haluaa. Taloyhtiö voi helposti järjestää etuosto-oikeuspykälän asukkailleen, eikä mikään velvoita myymään paikkaa ulkopuoliselle. Jos paikka myydään ulkopuoliselle, voidaan oikeutetusti kysyä, oliko taloyhtiössä paikalle loppujen lopuksi niin suurta tarvetta?

Helsingin keskustassa asukaspysäköinnillä on pyritty ratkaisemaan tilannetta, jossa autopaikkoja on erittäin niukasti. Helsingissä on todettu, ettei nykyinen asukaspysäköintimaksu kata järjestelmän kustannuksia, vaan hintaa aiotaan korottaa asteittain moninkertaiseksi. Vastaavan järjestelmän ottaminen käyttöön Espoossa ei ole tarkoituksenmukaista.

Espoossa ei ole merkittävästi enempää tilaa autopaikoille kuin Helsingissäkään. Asemanseuduilla ja asutuskeskuksissa painimme jatkuvasti sen kanssa, että autot vievät tilan sekä asunnoilta että virkistysalueilta. Puistot joudutaan laittamaan kansien päälle, joka vähentää viihtyvyyttä ja on kallista. Esimerkiksi Matinkylän alueelle suunnitellusta puistosta suurin osa joudutaan rakentamaan kannen päälle, ja suunniteltu Finnoon alue on liki kokonaan täynnä autokansien alla olevia paikkoja. Alueen suurimmat suunnitteluhuolet ovatkin, miten saada nämä naamioitua – ja välttää Itä-Pasilaefekti, jossa kävelykansitaso on autio, tyhjä ja pelottava.

Jos nämä alueet kaavoitetaan järkevästi eli riittävän tiiviisti pitämään yllä laadukasta joukkoliikennettä ja riittävää palvelua, autopaikkoja on väkisinkin niukasti. Pitämällä yllä korkeaa normia kalliin maan kohdalla teemme alueista vähemmän viihtyisiä ja myös vähemmän houkuttelevia joukkoliikenteen kannalta, joka johtaa heikkotasoisempaan kaupunkirakenteeseen.

—

Onko parkkipaikkojen maksulliseksi muuttaminen se midaksen kosketus, joka muuttaa Espoon kaupunkikeskukset Eiraksi ja Punavuoreksi? Tuskin. Mutta ne ovat hyvä alku matkalla aikaan, jolloin asukasmäärä on nykyistä merkittävästi suurempi ja keskukset nykyistä väkirikkaampia. Niihin kytkeytyy myös mahdollinen uudistus, jossa kaupunkimaisimmissa, parhaimmin joukkoliikenteen tavoitettavissa olevissa keskuksissa voitaisiin tarkastella parkkinormia uudestaan. Ei ole kerta kaikkiaan järkevää vaatia samaa autopaikkamäärää joka puolella. Tällaisessa vaihtoehdossa autopaikkojen hinnan selkeä erottelu helpottaisi normin pienentämisen toteuttamista.